Jouluna kokoonnutaan yhteen läheisten ihmisten kanssa tai muistetaan heitä etäämpää lahjoilla, korteilla tai puhelinsoitolla.

Hautausmaalle viedyt kynttilät ovat joulutervehdyksiä niille, jotka ovat jo ajan rajan toisella puolella.

Konkreettisella muistamisella, kuten kynttilän sytyttämisellä, on suuri merkitys ihmiselle.

Kynttilä osoittaa, ettei läheistä ihmistä ole unohdettu, että hän on jättänyt meihin jälkensä, hän on ollut merkittävä ja rakas. Kynttilä tuo konkreettisen valon, lämmön ja kauneuden pohjoisen pimeään. Kynttilä voi myös symboloida hiljaista rukousta.

Elävä liekki kertoo, että elämä on läsnä kuolemankin keskellä. Kristillisessä symboliikassa palava kynttilä kuvaa pimeyden voimista ja kuolemasta voiton saanutta Kristusta.

Monen läheisiä on haudattu toiselle paikkakunnalle. Joulunpyhinä ei aina pääse viemään kynttilää heidän haudoilleen. Noin puolella luterilaisista hautausmaista on muualle haudattujen muistomerkki, jonne voi viedä kynttilänsä ja muistaa kauemmas haudattua läheistään.

Tapa viedä kynttilä kuolleen läheisen haudalle yleistyi Suomessa sotien jälkeen. Nykyisin lähes 60 prosenttia suomalaisista kertoo käyvänsä joulun aikaan hautausmaalla.

Silloin hautausmaat loistavat kynttilämerinä ja valaisevat pimeää talvea.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,

näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

loistaa kirkkaus.”

(Joulun profetia: Jesajan kirjan luku 9, jae 1)

Lähteet: vantaalaisen sairaalapastori Leena Heinosen haastattelu, Kirkon tiedotuskeskus, Pentti Lempiäinen: Kuvien kieli ja Ajan virrassa: Vuodenkierto