Joulun todellinen lahja on tehtävä

Edellisessä joulublogissani etsiskelin joulun lahjaa aarrekartan kanssa. Totesin, että joulu on perimmältään lahja, joka pakottaa meidät tutkimusmatkalle omaan sisimpäämme. Matkalla me riisumme sielumme haarniskoja ja tutkimme hapettomia syvänteitä. Vain sitä kautta joulun ytimeen voi päästä.

Mutta mitä joulun ytimestä lopulta löytyy? Mistä joulun lahjassa on kysymys?

Kun aarrekartan viimeinenkin tehtävä on ratkaistu ja aarrearkun viimeinenkin sinetti aukaistu, silmiemme edessä on suuri yllätys: Arkku onkin tyhjä! Ei jälkeäkään kullasta, pyhästä savusta ja mirhamista. Kun tarkemmin arkun pohjaa penkoo, löytyy sieltä pieni puinen risti.  Sen viesti on kaikunut väkevänä on jo parituhatta vuotta: Jouluna Jumalan Poika Jeesus tuli ristin pystypuuta pitkin alas maailmaan kulkemaan hetken meidän ihmisten rinnalla ja valmisti meille ristikuolemallaan tien takasin Isän luon. Ja kaikki, jotka tämän veistin omalla kohdallaan ymmärtävät, oivaltavat myös ristin poikkipuun merkityksen: usko Jeesuksen pakottaa meidät näkemään ympärillä olevan hädän. Sydämen usko antaa meille kädet ja tehtävän.

Joulun todellinen lahja onkin kyky välittää toisista. Vasta sitä kautta joulun merkitys meille todella avautuu.